top of page

"Se toimii sittenkin"


Lämpötilan hallinta on käsiprässissä olennaista. Metallimuotti pidetään sopivan lämpimänä.

Kuva: Majakaphotography


Markku Salo kunnosti 100-vuotiaan käsiprässin


– Ainakin sata vuotta vanha, arvioi taiteilija Markku Salo käsiprässiä, jonka huomasi lojuvan kaatopaikkakuormassa.

Tuolloin elettiin Nuutajärven lasikylän rajuja vuosia, jolloin teollinen tehdastuotanto lopetettiin ja tilalle astuivat itsenäisesti toimivat lasialan ammattilaiset. Hämmennys oli käsinkosketeltavaa, kun tehtaan vanhoja koneita, laitteita ja muotteja hävitettiin. Kaatopaikkakuormalle oli osin perustelunsa, sillä Iittalassa, minne Nuutajärven lasitehtaan toiminnot siirrettiin, oli omat tuotantovälineensä. Nuutajärven käsityöllisempään taidelasiin erikoistuneet laitteet olisivat saattaneet jäädä pelkäksi nurkan täytteeksi. Osa oli myös nykypäivän tuotantovauhdille käyttökelvotonta. Näin ehkä ajateltiin myös käsiprässin kohdalla, sillä prässi/puristelasia tehdään tänä päivänä paineilman ja automatiikan voimin merkittävästi tehokkaammin.


Prässi/puristemuottiin leikataan sopiva määrä sulaa lasia.

Kuva: Majakaphotography


Salo kuitenkin näki vahvasta valuraudasta valetussa käsiprässissä mahdollisuuksia. Ruosteen peittämähän se oli, mutta seisoi ryhdikkäästi jaloillaan, kun oli kaivettu muun rautaromun joukosta esiin. Alkoi tuunaus, puhdistus, tohojen paikkojen muuttaminen, muotin vasteiden kunnostus.



Mikä tässä 300 kilon painoisessa laitteessa oli niin innostavaa?

– Prässitekniikan soveltaminen taidelasiin alkoi heti kiinnostaa. Omat kokemukseni Nuutajärvi-Iittalan ajoilta ovat hyvin muistissa, sillä suunnittelin tehtaalle useita prässiesineitä sarjatuotantoon, mutta taidepuolella tätä tekniikkaa käytetään varsin vähän, Salo vastaa.

Prässäämisessä saa käyttää voimaa. Kaasuliekit pitävät muottia kuumana.

Kuva: Marja-Leena Salo


Käsiprässi siirrettiin Salon työhuoneelle, missä hänellä oli rauha tarkastella sitä. Monen ruosteisen ja öljyisen rievun jäljiltä laite alkoi näyttää itseltään. Syntyi tuntuva yhteys jonnekin kauas, kenties 1800-luvun Nuutajärvelle, sillä Salo puhdisti aivan samoja pintoja kuin käsiprässärit tuolloin yli 100 vuotta sitten. Nuutajärvellä aloitettiin prässilasin valmistus ensimmäisenä Suomessa, vuonna 1851, ja on mahdollista, että kyseinen laite on suunnilleen noilta ajoilta.

– Museolla on tällainen samanlainen, Salo viittaa Nuutajärven Prykäri-museoon.


Ennen muotin avaamista sitä viilennetään.

Kuva: Majakaphotography


Ensimmäiset kokeilut hytissä olivat jännittäviä, sillä kenelläkään nykytekijöistä ei ollut kokemusta näin vanhasta laitteesta. Seurasi lisää säätöjä, muotin muokkausta ja etenkin kokeiluja lämpötiloista.

– Lämpötilojen hallinta on tässäkin tekniikassa avainasemassa niin kuin lasin kanssa yleensäkin. Kokeilin kolmilohkoista muottia, jonka kaikki osat pohjalevystä peekeliin pitää saada suunnilleen samaan lämpöön. Siinä oli opettelemista.

– Tuotteen muotojen tulee niin ikään soveltua tähän tekniikkaan, Salo huomauttaa.

– Esineen sisämuoto ja ulkomuoto voivat olla erilaiset. Se on erityisen kiinnostavaa, sillä puhallustekniikalla se ei ole mahdollista.


Muotti avataan ja kun se on jäähtynyt sopivasti, nostetaan pihdeillä kantolapiolle.

Kuva: Majakaphotography


Kolmen tekijän verstakko osoittautui sopivan kokoiseksi: yksi kerää lasin uunista ja tuo sen prässille, toinen katkaisee sopivan määrän lasia ja prässää, kolmas kantaa tuotteen kyyluuniin jäähtymään. Olennaista on yhteisen rytmin löytäminen, jotta työskentely luistaa. Ollaan sarjatuotannon äärellä, mikä on myös melko harvinaista nykylasintekijöiden keskuudessa. Kun näin pitkälle oli päästy, kärrättiin käsiprässi Lasikomppanian hytin kulmille odottamaan hyttipäiviä.

– Kyllä sitä muutkin saavat käyttää, Salo lupaa.


Puristelasi vaatii käsin tehtäessä työryhmän. Lasinpuhaltaja Samuli Parkkinen (vas.) kerää lasin, Markku Salo prässää ja lasialan opiskelija Yaritza Silva Lincopan vie valmistuneet esineet jäähdytysuuniin.


Sitten syntyi ensimmäinen tuote, Oma-rasia. Pienen, kirkkaasta lasista valmistetun lasin muodoissa näkyvät prässilasin mahdollisuudet: ulkomuoto on arkkitehtonisen suoralinjainen ja sisämuoto pyöreä. Kolmen hengen verstakolla rasioita valmistettiin ensimmäisen kerran syyskuussa 2023 – samana vuonna, kun Nuutajärvi täytti 230 vuotta ja Markku Salo on tullut työskennelleeksi Lasikylässä 40 vuotta.


Oma-rasia, vanhalle käsiprässille suunniteltu tuote.


Lasikylä elää monin tavoin uuden kukoistuksen aikaa, kun paikkakunnalle on asettunut Suomen mittakaavassa suurin lasiammattilaisten yhteisö. Kylässä työskentelee myös muiden materiaalien osaajia. Markku Salon työ Nuutajärven lasitehtaan muotoilijana kehittyi vuosien aikana itsenäisen taitelijan uraksi. Nuutajärven lasikylä on antanut parhaat mahdolliset puitteet hänen työskentelylleen. Tänä vuonna kylän 1800-luvun rakennusten joukkoon nousi myös uudisrakennus, kun hän suunnitteli ja rakennutti itselleen oman studion. Salo on uransa aikana palkittu kansainvälisin ja kotimaisin huomionosoituksin, ja hänen teoksiaan on useissa kokoelmissa Lisätietoja: www.markkusalo.com


__________________________________________________________________________________

Blogin kirjoittanut: Marja-Leena Salo


Taiteen edistämiskeskus tukee Lasikomppaniaa viestintää. Seuraa Lasikomppanian tulevia blogijulkaisuja, joissa pääsemme tutustumaan kaikkiin yksittäisiin taiteilijoihin, heidän kuulumisiin ja työskentelytapoihinsa. Tilaa uutiskirje sivun alalaidasta, niin saat tiedon sähköpostiin uusista blogikirjoituksista sekä muista Lasikomppanian uutisista!



Tule seuraamaan myös Lasikomppanian Instagramia sekä Facebookkia, joissa nähdään enemmän visuaalista sisältöä lasihytin jokapäiväisestä toiminnasta.



Instagram: @Lasikomppania


Facebook: Lasikomppania





171 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


Tilaa Lasikomppanian uutiskirje!

Tilaaminen onnistui!

bottom of page